09 2223548    info@pianomestarit.fi
  edellinen sisällysluettelo seuraava

3.4 Flyygelimestareiden toiminta


Markulla on tällä hetkellä osake-enemmistö Flyygelimestareista. Tämä johtuu osittain siitä, että Heikki Joensuu ei ole fyysisesti läsnä Flyygelimestareiden jokapäiväisessä toiminnassa, vaan toimii pääasiallisesti Vaasassa. Markku hoitaa Flyygelimestareiden hallinnolliset työt.

Mestarit on edelleen yhtä pieni yritys työntekijämäärältään, kuin se oli jo Reino Ikosen aikana noin kolmekymmentä vuotta sitten. Markun lisäksi siellä työskentelee kaksi miestä, veljekset Pekka ja Vesa Lakkinen. Lisäksi apuna on ollut puuseppä Juhani Ahonen. Hän toimi puolipäiväisenä työntekijänä kaksi ja puoli vuotta, kunnes jäi vasta äskettäin eläkkeelle. Hän muun muassa paikkasi kaikupohjia ja teki lisäksi kielisiltoja ja viritystukkeja. Puutöiden lisäksi hänen tehtäviinsä kuului myös pintatöitä. Tällä hetkellä Flyygelimestareilla on niin paljon töitä, että kokopäiväisen puusepän virka on haussa. Pintatöissä pohjatyöt tehdään Mestareilla ja sen jälkeen soitin viedään ammattimaalaamoon viimeisteltäväksi. Raimo Salminen ja Antti Kytönen ovat käyneet tarvittaessa tekemässä myös pintojen puleerauksia.

Flyygelimestarit tekevä vuodessa 35-40 peruskorjausta. Piano- ja flyygelimerkeistä ei pidetä sen kummemmin kirjaa, koska korjattavaksi tulee valtavasti erimerkkisiä soittimia. Steinway & Sons on ainoa merkki, mistä pidetään lukua. Mitä luultavammin ensi vuonna rikkoutuu sadan Mestareilla korjatun Steinwayn raja. Tähän päivään mennessä niitä on korjattu noin kahdeksankymmentä.

Soittimille tehdään lähes kaikki, mitä asiakkaat tahtovat niille tehtävän. Periaatteessa sellaista vikaa ei ole, mitä ei Mestareille tuoduissa soittimissa korjattaisi. On yksi ainoa piano, missä raudan materiaali oli niin huonoa, ettei sitä saanut pysymään kasassa edes hitsaamalla. Korjattavat soittimet tulevat yrityksiltä, oppilaitoksilta ja yksityisiltä henkilöiltä, niin kuin aina ennenkin.

Huomattavaa on, että Flyygelimestareiden maine on jo kiirinyt Suomen rajojen ulkopuolellekin. Viimeisten vuosien aikana on soittimia tullut korjattavaksi Ruotsista saakka. Ruotsista tulleet soittimet ovat olleet suurimmaksi osaksi Steinway-flyygeleitä. Vaikka noin 70 % Flyygelimestareilla korjatuista soittimista on flyygeleitä, pianot ovat aivan yhtä tervetulleita Mestareiden käsittelyyn kuin flyygelitkin.

Myyntitilanne on ollut hyvä. Varsinkin vuodesta 1998 lähtien töitä on riittänyt. Työpäivät ovat periaatteessa kahdeksantuntisia, mutta usein ne venyvät ainakin yhdeksään tuntiin. Markulla ne venyvät aina kymmenestä kahteentoista tuntiin, mukaan lukien lauantait ja sunnuntait. Välillä työpaikalla tulee vietettyä jopa öitä. Niin kuin Reino Ikoselle aikoinaan, myös Markulle Mestareista on muodostunut elämäntapa. Kyse ei ole enää vain tavallisesta leipätyöstä. Markku sanoo, ettei aikaa saa kulumaan, ellei ole töissä. Sieltä ei kerta kaikkiaan saa oltua pois. Niinpä kolme tai neljä kertaa vuodessa Markku lähtee Lappiin viikoksi tai pariksi vähän tuulettumaan. Lappi on tarpeeksi kaukana, koska lähempää tulisi mitä luultavimmin kiusaus lähteä takaisin työpaikalle. Lapin merkitys rauhoittavana paikkana on jälleen yksi yhtäläinen piirre, minkä havaitsin Markussa ja Reino Ikosessa ihmisinä.

Kysyin Markulta, mitä hän tekisi, jos hänellä olisi Flyygelimestareiden pyörittämisessä vain taivas kattona. Hän mietti hetken ja vastaus oli yllättävä: "En muuttaisi mitään." Markku perusteli vastauksensa vetoamalla perinteeseen. Hän arvostaa perinteistä käsityötoimintaa ja on sitä mieltä, että jos yritystä alkaisi suurentamaan, käsityöolemus saattaisi helposti kadota. Lisäksi hän toteaa, että jos yritys laajenee paljon, laatu helposti huononee, koska kontrolli vähenee ja työntekijän henkilökohtainen vastuu hämärtyy. Pahimmassa tapauksessa henkilökohtainen vastuu saattaisi karata käsistä kokonaan.